Carl Abraham Hunnius

Tieteellinen ja tiedostava suhtautuminen meren mudan hoitavaan vaikutukseen sekä Venäjällä valtakunnallisesti kuuluisan kylpylän syntyminen Haapsaluun ovat tohtori Carl Abraham Hunniuksen ansiota.

C. A. Hunnius syntyi 3. elokuuta (tuolloin 23. heinäkuuta) v. 1797 Tallinnassa saksalaisen suurkauppiaan perheeseen. Hänen isänsä oli kotoisin Magdeburgista. Isä oli kuuluisa teologian professori – 1500-luvulla Lutherin opetuksia puolustaneen Aegidius Hunniuksen jälkeläisiä. Carl Abraham kävi koulunsa Tallinnan tuomiokoulussa ja opiskeli lääketiedettä vuosina 1815 – 1819 Tarton yliopistossa.

Saapuminen Haapsaluun

Vuonna 1820 juuri yliopistosta valmistunut 23-vuotias Carl Abraham Hunnius saapui Haapsaluun tuolloisen maakunnan lääkärin G. Printzin avustajaksi ja invalidisairaalan johtajaksi. Vuosisadan alussa oli Venäjällä sodittu paljon. Vaikka sota ei suoranaisesti koskettanut Haapsalua, ulottuivat sodan seuraukset tänne saakka: suurin osa invalidisairaalan potilaista oli entisiä sotilaita – nyt he olivat sotainvalideja, vammautuneita ja sairaita, jotka tarvitsivat lääkitystä ja hoitoa. Todennäköisesti myös tri Hunniuksen toiminta keskittyi aluksi pääasiassa sotilassairaalaan ja sotainvalidien hoitamiseen. Siinä sivussa tuli hänen hoitaa myös paikallisia asukkaita.

Vakavan tieteellisen työn alku

Käytännönläheisen työn lisäksi oli C.A. Hunnius kiinnostunut myös tieteellisistä ongelmista, ja jo vuonna 1821 hän väitteli Tarton yliopistossa aiheenaan tuolloin virolaisten keskuudessa suhteellisen laajalle levinnyt ihon mätätulehdus, joka johti usein verenmyrkytykseen ja potilaan kuolemaan. Latinankielisen väitöskirjan, otsikkonaan ?De morbo: Sinni wil (blaue Blatter) nominato, carbunculo quodam Esthonia rusticis endemo?, yhtä kappaletta säilytetään edelleen Läänemaan museossa. Tarton yliopiston opettajien mielestä Hunniuksen väitöskirja oli eräs aikakautensa perusteellisemmista ja merkityksellisemmistä.

Väitöskirjan menestyksekkään puolustamisen jälkeen nuori lääketieteen tohtori halusi siirtyä joksikin aikaa ulkomaille, mutta rankka työ invalidisairaalassa ja maakunnanlääkärin apulaisena, myöhemmin itse maakunnanlääkärinä, pakottivat hänet luopumaan ajatuksesta. Vasta vuosina 1845 ja 1847 hän teki kaksi ulkomaanmatkaa täydentääkseen oman alansa erityistietoja.

Tie kohti hoitavaa mutaa

Päivittäisessä työssään nuori lahjakas lääketieteen tohtori etsi jatkuvasti uusia mahdollisuuksia hoitojen tehostamiseksi. Hän kirjoitti omaperäisistä lääkesekoituksista ja kehotti käyttämään Haapsalun lahden merivettä kylpemiseen, mitä täällä harrastettiinkin jo vuodesta 1805 lähtien.

Jo Haapsaluun tullessaan alkoi Hunniusta erityisesti kiinnostaa eräs lääkitsemismuoto, jota lääketieteelliset teokset ja koulutetut lääkärit eivät tunteneet, mutta joka oli paikallisväestön tiedossa ja laajasti käyttämä.

R. Kaulitz-Niedeckin kirjassa ”Haapsal, ein nordisches al fresko” (1930) kerrotaan kuinka tri Hunnius tutustui Haapsalun meren mudan parantaviin ominaisuuksiin. Päivittäinen lääkärintyö vei hänet usein myös köyhien kalastajien pariin. Erästä perhettä hoitaessaan hän pani merkille, että vanha kalastaja piti paljaita jalkojaan auringon lämmittämässä mudassa. Asiaa kysyttäessä vanhus kertoi, että hänellä on reuma, ja että jalkojen liottaminen lämpimässä merimudassa helpottaa oloa. Tri Hunnius alkoi tutkia asiaa tieteellisesti. Ensimmäiset kokeensa hän teki omilla potilaillaan ja paikallisen varuskunnan sotilailla. Useiden tautien osalta tulokset olivat yllättävän hyviä. Saatujen kokemusten perusteella tri Hunnius ryhtyikin luomaan menetelmiä mudan hyödyntämiseksi sekä kartoittamaan tauteja, joihin mutahoito sopii. Hän suositteli mudasta valmistettuja paikalliskääreitä, kylpyjä (laimennettuna lämpimällä merivedellä), hierontaa ja hieronnalla imeyttämistä. Hoitoja seuraisi lämmin merikylpy.

Muta- ja merivesihoidolla parannettavien tautien joukkoon Hunnius löysi parisenkymmentä tautia, joista osaan hoidot ei tämän päivän tietojen mukaan enää tehoa. Kliinisten kokeiden ohella hän teki myös muutamia yksinkertaisia mudan koostumukseen liittyviä kemiallisia tutkimuksia.

Haapsalun ensimmäinen mutakylpylä

Vuonna 1825 perustettiin Haapsaluun tri Hunniuksen innoittamana ja johtamana ja paikallisen, ennakkoluulottoman kreivin Magnus De la Gardien rahoittamana ensimmäinen vesi- ja mutakylpylä, joka sijaitsi nykyisellä Suur-Liiva -kadulla.

De la Gardien Ruotsissa asuvat sukulaiset alkoivat kuitenkin pilkata häntä ja hänen vaimoaan saunanpitäjiksi, ja niinpä kreivi myi jo muutaman kuukauden kuluttua kylpylän valmistumisesta sen apteekkari Franz Heinrich Braschelle.

Isän elämäntyön jatkaja syntyy

Saman vuoden maaliskuun 28. päivänä tapahtui Haapsalun historian kannalta merkittävä seikka: Hunniuksen perheeseen syntyi Karl Arthur, josta myöhemmin tuli isänsä elämäntyön jatkaja. Tri Hunniuksen perhe asui suuressa kivitalossa, jonka nykyinen osoite on Karja 6. Talo oli aiemmin kuulunut Ungern-Sternbergeille ja se oli todennäköisesti Carl Abrahamin puolison, paronitar Alexandra von Ungern-Sternbergin myötäjäisiä.

Talossa on vieraillut hyvin merkittäviä henkilöitä. Heistä ehkä kaikkein kuuluisin on lääketieteen professori Nikolai Pirogov, joka tunnetaan erityisesti siitä, että hän otti ensimmäisenä käyttöön kipsikääreen ja eetterinarkoosin. Oman alansa suurena asiantuntijana Pirogov suositteli mudan käyttöä kirurgisten sairauksien jälkihoitona.

Hoitavan mudan ja Haapsalun kuuluisuus kasvaa yhä

Useat tarttolaiset lääkärit ja yliopisto-opettajat olivat ihastuksissaan uudesta hoitomuodosta. Heidän mielestään sen tulevaisuus oli lupaava. Voidaan olettaa, että Pietarin korkeiden aristokraattien piirissä Haapsalun nimi tuli tunnetuksi Virosta kotoisin olevan Philipp Jakob Karellin ansiosta, tämä kun oli Nikolai I:n ja Aleksanteri II:n henkilääkäri. Kylpyläkaupungin mainetta kasvattivat osaltaan myös C.A. Hunniuksen Haapsalusta kertovat artikkelit, joita julkaistiin lähinnä pietarilaisissa sanomalehdissä.

C. A. Hunniuksen yhteiskunnallinen työ

Vuonna 1830 tri Hunniuksesta tuli maakunnanlääkäri ja hänen työkenttänsä laajeni entisestään. Päätyönsä ohella hän ennätti kuitenkin toimia myös kaupunginvaltuutettuna ponnistellen useiden koulutus- ja sosiaalikysymysten parissa. Vuonna 1839 avattiin hänen aloitteestaan Haapsalussa vironkielinen koulu, jonka perustamisen takana saattoi olla myös Haapsalun maakunnankoulun tarkastaja Alexander Heinrich Neus, joka oli maan ensimmäisiä kansanperinteen tutkijoita.

Myöhemmin Hunnius järjesti keräyksiä kaupungin varakkaiden asukkaiden ja kylpyläasiakkaiden parissa ja osti saaduilla rahoilla kievaritalon, johon vuonna 1844 perustettiin köyhien hoitolaitos. Rakennus sijaitsi nykyisen Tallinnan ja Lihulan maanteiden kulmassa, jossa on nykyään parkkipaikka.

Valtionpalkinto elämäntyöstä

Miellyttävänä ja avuliaana lääkärinä ja aktiivisena yhteiskunnallisena vaikuttajana Hunnius saavutti suuren suosion niin potilaiden kuin koko Haapsalun asukkaiden keskuudessa, eivätkä hänen ansionsa jääneet huomaamatta myöskään valtakunnan korkeimmalla tasolla. Vuonna 1838 hänelle myönnettiin valtioneuvoksen titteli ja aatelisarvo.

Haapsalun uusi nykyaikainen mutakylpylä

Vuonna 1845 C.A. Hunniuksen puoliso kuoli, mutta vuosi sisälsi myös iloa. Suuremõisan paronin Ungern-Sternbergin pääoman turvin perustettiin uusi, nykyaikainen kylpylä. Se sijaitsi alueella, jossa on nyt C.A. Hunniuksen patsas. Kylpylän varustamisessa hyödynnettiin tri Hunniuksen neljännesvuosisataisen lääkärinuran aikana keräämiä kokemuksia sekä uudenaikaisen lääketieteen suomia mahdollisuuksia. Varustetasonsa ja hoitokeinojensa nykyaikaisuuden puolesta pystyi valmistunut laitos omana aikanaan kilpailemaan minkä tahansa ulkomaisen muta- ja vesikylpylän kanssa.

Vuonna 1948 Haapsaluun jäi toimimaan kaksi ajanmukaista mutahoitolaitosta. Molemmat olivat C.A. Hunniuksen aloitteesta perustettuja ja toimivat vielä useita vuosia hänen kuolemansa jälkeen.

Elämäntien päätös

Vuoden 1851 huhtikuussa tohtori Hunnius kutsuttiin Pietarista saapuneen sairaan tyttölapsen luo. Ilmeisesti kyseessä oli tarttuva tauti, koska pian lääkärinkäynnin jälkeen samat oireet ilmenivät myös lääkärissä itsessään.

Kollegoiden ponnisteluista huolimatta C.A.Hunniuksen elämäntie päättyi muutaman päivän sairauden jälkeen 10. toukokuussa. Hänet haudattiin Haapsalun Vanhalle hautausmaalle puolisonsa viereen.

Hunniuksen seuraajaksi niin maakunnan lääkärinä kuin myös kylpylätutkimuksen alalla tuli hänen vanhin poikansa Karl Arthur Hunnius, joka on haudattu isänsä viereen Haapsalun Vanhalle hautausmaalle.

Ülla Paras
Läänemaan museo